Tiistai 13.7

TJ 179/269/361

Mietin koko ajan miten J pärjää siellä intissä.

Ei mun pitäis huolehtia, onhan se jo iso poika, mutta en voi sille mitään.

Oon koko päivän pelännyt kotiin menemistä, yksin olemista.

Kun lopulta pääsin hissillä ylös, meidän kotiovi näytti pahimmalta viholliselta mitä voi tällä hetkellä olla.

Odotin avain kädessä hetken aikaa ennen kun uskalsin mennä sisään.

Mitähän mä oikeen kuvittelin?

Että alkaisin samalla hetkellä vollottaa kun mikäkin sekopää.

Ehkä se kestää muutaman päivän ennen kun tunnen sen yksinäisyyden.

On kai tästä jotain hyötyäkin; siivosin vessan ja keittön ja olisin vielä laittanut verhonkin kunnolla takaisin paikalleen, mutta oon liian lyhyt.

Silloin toivoin että J olis kotona.

Meinasin melkein pyytää sitä auttamaan, kunnes muistin ettei se ole kotona...

"Saatpahan ainakin kattoo telkkarista mitä haluut, kuunnella mitä musaa haluut yms" sanoi mun sisko.

Jippii, tosi piristävää.

Sunnuntaina onneksi nähdään, kun Upinniemessä on kesäkonsertti.

Lähdetään sinne Annin kanssa.

Mä voin pusutella J:tä ja Anni voi katella niitä klooneja. ;-)

Hah.

-Jänö

Maanantai 12.7

TJ 180/270/362

J lähti tänään armeijaan.

Kävin saattamassa sen kaupunkiin.

Yritin olla itkemättä, ettei J:lle tulis pahempi mieli ja ettei mun nenä alkais rumasti punottaa.

Olin tyhmä kun en halannut sitä, en tiedä miksen, olin varmaan niin sekasin etten tajunnu mitä tapahtuu ja mitä pitäis tehdä.

Annoin J:lle mun kuvan jonka takana luki "Rakastan sua".

Kun ei nähdä, se voi katsoa sitä ja muistaa kuinka paljon sitä rakastan.

Menin illalla Annille ja sain vähän muuta ajateltavaa, kun katsottiin Kumman kaata.

Yöllä oli vaikeeta saada unta, mutta onneksi kuitenkin lopulta nukahdin.

-Jänö

Se vaikein

Jostain on aina aloitettava, mutta miksi blogin ensimmäinen kirjoitus tuntuu olevan niin kovin monelle erittäin hankalaa?

En mäkään sen enempää osaa kirjoittaa kun että olen Jänö ja kirjoitan poikaystävän inttiajasta.

En toki siitä mitä se siellä tekee vaan siitä mitä mä mietin kaiket päivät yksin koulussa ja kotona.

Vähän voin kertoa jotain taustaa meistä; 

Asutaan yhdessä tällä hetkellä hienosti sotketussa yksiössä, ollaan seurusteltu vuosi ja mulla on ikää 19 ja poikaystävällä 20.

Tuun kirjottamaan jotain menneistä päivistä, kopion suoraan paperisesta päiväkirjasta tänne.

Aika nopeesti kuitenkin päästään tähän "reaaliaikaan".

Toivottavasti joku tänne löytää, vaikka jakamaan ajatuksia tai muuten vaan juttelemaan. :-)

♥Jänö